Istuskelin tuossa juuri hakatun halkokasan vierellä ja totesin että kyllä se pieni ihminen ei paljon tarvitse että on ylpeä itsestään....ihan kuningas olo kun urakka on tehty ja ensi talven polttopuut on kasassa kuivumassa ja odottamassa liiteriin laittamista.
Onhan tää tietysti aika kokonaisvaltainen setti, aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto alkaa heräillä uuteen kesään ja sitten tämä fyysisestä rasituksesta tuleva raukea olo....kylläpä patterit latautuu ja jaksaa taas painaa arkea eteenpäin.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti